Small Font Medium Font Large Font
Lions Clubs International Lions Clubs Online Radio family-friends

Ympäristöasiat


print
Kameleita

Maa

Maapallolla on arviolta noin 14 miljoonaa eliölajia. Näistä 10 miljoonaa on eläimiä, 1,5 miljoonaa sieniä ja 300 000 kasveja. Loput miljoona lajia ovat leviä, bakteereja ja mikro-organismeja. (Lähde: Global Biodiversity Outlook, Convention on biological Diversity, UNEP, 2002.)

Luonnonympäristöjen tuhoaminen ja eläinten metsästäminen kaupallisen arvon takia aiheuttavat sen, että kyseisiä lajeja uhkaa sukupuutto. Maan, ilman ja veden saastuminen vaarantavat omalta osaltaan maapallon kasveja ja eläimiä.

Kun laji katoaa, kuten stellerin merilehmä (<i>Hydramalis gigas stelleri</i>) tai sarasirkkunen (<i>Ammodramus maritimus nigrescens</i>), se ei enää koskaan palaa. Vuonna 2000 24 prosenttia nisäkkäistä (1130) ja 12 prosenttia linnuista (1183) pidettiin maailmanlaajuisesti uhanalaisina. (Lähde: Global Biodiversity Outlook, Convention on biological Diversity, UNEP, 2002.)  

Maailmaan syntyy joka vuosi 77 miljoonaa lasta. (Lähde: WorldWatch Institute, 2002.) Yksitoista prosenttia maapallon pinta-alasta on viljelyskäytössä. (Lähde: Global Biodiversity Outlook, Convention on Biological Diversity, UNEP, 2002.)  

Viljelysmaan kehittämiseen kuluu vuosisatoja. Tämä arvokas luonnonvara voi kuitenkin tuhoutua muutamassa vuodessa. Vuoroviljely, kastelu, jalostetut siemenlajikkeet ja tehokkaat maanviljelytavat ja tehokas kalusto ovat elintärkeitä, kun viljelysmaita halutaan ylläpitää.

Kehittyneissä maissa viljelijät käyttävät näitä keinoja sekä kemiallisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Vaikka satomäärät kasvavat, pohjavesiin tihkuu kemikaaleja. Siten sekä maa että vesistöt saastuvat.

Maanviljelijät kaikkialla maailmassa menettävät arvokasta ruokamultaa tuuli- ja sade-eroosion myötä. Maa rappeutuu ylilaiduntamisen, metsän hävittämisen, maanviljelyksen ja malmivarojen hyödyntämisen myötä. Arviolta 10–20 % maailman viljelysmaista on jossakin määrin rappeutunutta (WorldWatch Institute, 2002).  

Sadonkorjuun jälkeen pellot jätetään yleensä paljaaksi, jolloin ne altistuvat kuivuudelle ja tulville. Arvokasta ruokamultaa menetetään. Maailman kuivilla alueilla maan rappeutumisesta seuraa aavikoitumista eli uusien autiomaiden syntymistä. Kun ruokamulta menetetään, maanviljelijät joutuvat hylkäämään peltonsa ja muuttamaan kaupunkialueille.

Metsien huono hoito aiheuttaa aavikoitumista metsien häviämisen myötä. Alkuperäisväestö tarvitsee puita polttoaineeksi, rakennusmateriaaliksi, ruuaksi, rehuksi, lääkkeisiin ja kuiduiksi. Jos käytettyjä puita ei korvata, maa autioituu.

Puut ovat tärkeä osa elämää maapallolla. Ne kierrättävät kosteutta lehtiensä kautta, absorboivat auringon lämpöä ja imevät hiilidioksidia. Metsien tuhoutuminen aiheuttaa ilmakehän hiilidioksidimäärän kasvua.

Kehitysmaissa eksoottisia puita kaadetaan puun kaupallisen arvon takia. Tämä on arvokas talouden perusta. Samalla puiden kaataminen tuhoaa kasvien ja eläinten ekojärjestelmän herkän tasapainon. Jotta tasapaino voidaan säilyttää, metsittäminen on välttämätöntä.

Metsät ovat luontainen elinympäristö kahdelle kolmasosalle maapallon lajeista. Yhdysvaltain kansallinen syöpäinstituutti on löytänyt monista pelkästään sademetsän ekosysteemissä esiintyvistä kasveista syöpään vaikuttavia ominaisuuksia.

Kosteikkoekojärjestelmät (suot, mangrovesuot, suistomatalikot ja merialueet) katoavat usein taloudellisen ahdingon takia. Joissakin maissa hallitukset maksavat kannustinpalkkioita viljelijöille, jotka kuivattavat entisiä kosteikkoja pelloiksi. Jos sadot epäonnistuvat, maita käytetään usein laiduntamiseen.

Kaksikymmentäkuusi prosenttia maapallon maapinta-alasta on lihakarjan ja lihatuotteiden tuotannossa. Osalla maapallon viljelysmaasta kasvatetaan viljaa nautojen, lampaiden, sikojen ja siipikarjan rehuksi.

Kun liha on jalostettu ihmiskulutusta varten, se pakataan jakelua varten. Tuotteiden paketointi pahentaa maailman jäteongelmaa. Kaatopaikat kaikkialla maailmassa ovat täyttymässä. Kun kaatopaikkajäte mätänee, sairaudet lisääntyvät. Saasteet tihkuvat maaperään ja pohjavesiin.

Suojaviemäröimättömistä kaatopaikoista on vuotanut kemiallisia ongelmajätteitä. Yhdysvaltain New Yorkin osavaltion Love Canalin kaupunki rakennettiin 25 vuotta vanhan ongelmajätekaatopaikan päälle. Radioaktiiviset jätteet olivat tihkuneet pohjaveteen. Samankaltaisia tilanteita on kaikkialla maailmassa.

Maailmassa tuotetaan vuosittain 300–500 miljoonaa tonnia ongelmajätteitä. (Lähde: WorldWatch Institute, 2002.) Korkea-aktiivisen jätteen turvallista hävittämistä ei ole ratkaistu missään. Ydinjäte, jota fyysikko Enrico Fermi tuotti alkuperäisessä ydinkokeessaan vuonna 1942, on yhä ennallaan.  

Toinen ympäristöä rasittava seikka on turismi. Matkailuelinkeino on maailman suurin työllistäjä. Vuoteen 2010 mennessä sen odotetaan työllistävän 328 miljoonaa ihmistä. Matkailuelinkeinon vuosiliikevaihto on 4 400 miljardia dollaria. Ala luo turisteille palveluja, jotka usein tuhoavat paikallisia ekojärjestelmiä. (Lähde: World Bank, 2002.)

Ekoturismiliike pyrkii säilyttämään alueen luonnonkauneuden ja luontaisen kulttuurin. Ekoturismia harjoittavat vierailijat voivat tutkia luontoa ympäristöä tuhoamatta.

Ilma

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan Beijing, Mexico City, Jakarta, Teheran, Bangkok, Manila, Sofia ja Santiago ovat ilmaltaan maailman saastuneimpia kaupunkeja. Autot, tehtaat, ydinreaktorit, puuhellat, tulivuorenpurkaukset yms. aiheuttavat ilman saastumista.

Kehitysmaissa suurin osa ilmansaasteista tulee hiilen, puun ja puuhiilen polttamisesta polttoaineina. Kehittyneissä maissa ilmaa saastutetaan rikkidioksidilla (teollisuudesta ja voimaloista), typen oksideilla (voimaloista, teollisuudesta ja autoista) sekä hiilimonoksidilla (autoista).

Rikkidioksidin, typpioksidien ja veden sekoitus palaa maan kamaralle seuraavan sateen tai lumisateen mukana. Nämä happosateena tunnetut kemikaalit vahingoittavat metsiä, rakennuksia ja muistomerkkejä.  

Tiedemiehet tietävät, että CFC-yhdisteet (klorofluorokarbonit) tuhoavat maapalloa ympäröivää otsonikerrosta. CFC-yhdisteitä käytetään jäähdytys- ja ilmastointilaitteiden ponnekaasuna sekä aerosolisuihkeiden ponnekaasuna, polystyreenivaahtomuovissa, palonsammutinten haloneissa sekä rakennus- ja pakettivaahtojen tuotannossa käytetyissä liuottimissa.

CFC-yhdisteiden elinikä on 50–160 vuotta. 30 vuotta sitten vapautetut CFC-yhdisteet ovat nyt nousseet stratosfääriin. Stratosfäärin otsonikerros on 15–50 kilometriä maanpinnasta. Otsoni suojaa planeettaa UV-B-ultraviolettisäteilyltä. Ilman otsonin suojaa ihosyöpä, kaihit ja sokeus lisääntyvät.

Yksi ilmakehämme luonnollisista ilmiöistä on kasvihuonekaasujen kierto. Hiilidioksidi ja vesihöyry luovat yhdessä kasvihuonemaista kosteutta. Tämä kierto ylläpitää maapallon ilmakehän lämpötilaa. Metsien tuhoutuminen ja saastuminen vaikuttavat suojaavien kasvihuonekaasujen luontaiseen kiertoon. Ilman tätä kiertoa maapallon lämpötila nousee.

Vuodesta 1990 lähtien maapallon keskilämpötila on noussut 0,6 celsiusastetta. Merenpinta on noussut senttimetrin vuosikymmenessä. Pohjoisen napa-alueen merijää on ohentunut 40 % viimeisen 40 vuoden aikana. Suuret jäätiköt ovat pienentymässä. (Lähde: YK:n kestävän kehityksen huippukokous, 2002.)

Kun napajäät sulavat, nouseva merenpinta vaikuttaa mataliin jokisuistoihin. Kesämonsuunit voimistuvat. Malarian tapaiset tartunnanlevittäjien levittämät sairaudet siirtyvät pohjoiseen.

Luontaiset tapahtumat, kuten tulivuorenpurkausten ainepäästöt vaikuttavat osaltaan maapallon ilmakehään ja lämpötilaan. Samoin ydinreaktoreissa ja teollisuuslaitoksissa tapahtuvat onnettomuudet syöksevät ilmakehään hiukkaspäästöjä.  

Sisäilman saastuminen on myös terveyteen liittyvä huolenaihe. Passiivinen tupakointi on yksi sisäilman saastumisen muoto. Kehitysmaissa biomassan käyttäminen ruuanlaitossa (polttopuu, satojäämät tai lanta) aiheuttaa usein akuutteja hengitystieinfektioita. Yli kaksi miljoonaa naista ja lasta kuolee joka vuosi

hengitettyään näitä hiukkaspäästöjä (lähde: YK:n kestävän kehityksen huippukokous, 2002.)

Kehittyneissä maissa rakennusmateriaaleissa käytetyt kemikaalit, puristelevyhuonekalut, tapetit ja matoissa ja verhoissa käytetyt tahroja vastustavat kankaat ja synteettiset kuidut luovat myrkkykuormitusta sisätiloihin. Tämän sisäilman saastumisen yhteydessä puhutaan sairaista rakennuksista.

Vesi

Fakta: 71 % maan pinta-alasta on veden peitossa.

Fakta: 94 % maapallon vedestä on suolavettä.

Fakta: 99 % maapallon makean veden varannosta on jäätiköissä, napajäätiköissä tai hautautuneena maan alle.

Fakta: Vesi on elintärkeä elementti maapallolla.

Fakta: Yhden maan asukkaiden myrkyttämä vesi vaikuttaa naapurimaiden kasveihin ja eläimiin.

Yleismaailmalliset lämpötilat ovat nousseet viimeisen 50 vuoden ajan. Maa- ja merimittaukset paljastavat, että vuosi 2001 oli toiseksi lämpimin vuosi sitten 1800-luvun lopun.

Suurin osa (69 %) maapallon rajallisesta makean, puhtaan veden varannosta käytetään ruuan tuotantoon. Kaksikymmentäkolme prosenttia makeasta puhtaasta vedestä käytetään teollisuudeessa (joissakin kehittyneissä maissa teollisuus kierrättää vettä). Kahdeksan prosenttia käytetään kotitalouksissa. 1,3 miljardia ihmistä on vailla juomavettä.

Joku kansakunta voi käyttää vesivarantojaan viemärijätteiden hävittämiseen, vaikka naapurivaltioissa samaa vesistöä käytetään juomaveden lähteenä. Noin 40 % maapallon väestöstä on jaettujen vesilähteiden varassa.

Saastunut vesi ja ruoka, huono hygienia ja riittämätön puhtaanapito aiheutti 1,7 miljoonan alle viisivuotiaan lapsen kuoleman vuonna 1991. (Lähde: YK:n kestävän kehityksen huippukokous, 2002.) Viljelysmaiden valumat, kasvinsuojeluaineet, muut kemikaalit, jätteet ja jätevedet virtaavat kaikki vesistöihin. Saasteet virtaavat sisämaan vesistöistä valtameriin. Monet saasteet jäävät rannikon lähelle. Ne myrkyttävät merenelävät, jotka ovat tärkeä ruuanlähde.

Väestön kasvaessa veden saastuminen turismista, öljypäästöistä, teollisuusjätteistä, lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista luovat merissä leväkukintoja, joista käytetään nimitystä "punainen vuorovesi". Nämä myrkylliset kukinnot kuluttavat hapen vedestä. Kun merivedessä ei ole happea, mereen muodostuu kuollut vyöhyke.

Saastuneen maan valumat, laivojen jätteet, maalla tapahtuva jätteiden kippaaminen, rannikkovesissä tapahtuva kaivostoiminta ja öljyntuotanto ovat meren pääsaastuttajia. Myös tapaturmaisia ja tahallisia öljyvuotoja tapahtuu.

Meret saastuvat myös, kun ydinsukellusveneistä vuotaa radioaktiivisia isotooppeja.

Reading Action Program

Liity presidentti Maddenin kampanjaan, jolla pyritään lisäämään lukutaitoa »

Reading Action Program


Rotating pictures of Lions.

© Lions Clubs International
300 W. 22nd Street, Oak Brook, IL 60523-8842

Custom web development, hosting and implementation provided by Alkon Consulting